”Vaikka kaikki muu muuttuu, Friskis pysyy”

Ripsu tunnetaan vuonna 1992 perustetun Friskis&Svettis Helsingin perustajana, primus motorina, seuran ensimmäisenä puheenjohtajana ja lähes kaikkia jumppatasoja vuosien varrella vetäneenä ohjaajana. Suomalaista Friskis-elämää on takana 32 vuotta, mutta kaikki sai alkunsa jo paljon aiemmin Ruotsista.

”Olin töissä Tukholman keskustassa vuonna 1978, kun kaupungilla alettiin kohista tyypeistä, jotka jumppaavat kaduilla ja puistoissa. Friskis&Svettis edusti tuohon aikaan jotain ihan uutta, ja se synnytti suorastaan jumppahysterian”, Ripsu kertoo.

Eipä aikaakaan, kun uusia seuroja alkoi syntyä Ruotsissa kuin sieniä sateella. Innokkaan jumppaamisen ohella Ripsu oli mukana Friskis&Svettis Åkersbergan perustamisesta alkaen ja toimi myös seuran hallituksessa. Vuonna 1978 syntynyt Linda ja 1982 syntynyt Tina solahtivat sittemmin osaksi jumppavan äidin F&S-elämää.

”Niin se meidän varhaislapsuus sitten kului näissä merkeissä, kunnes me onneksi 80-luvun lopussa muutettiin Friskis&Svettiksettömään Suomeen. Jippii, ihanaa, vapaus, ajateltiin. Elämä tuntui pari vuotta muuton jälkeen aika normaalilta. Kunnes äiti eräänä aamuna vaan heräsi kotona kiljahtaen: nyt perustetaan Friskis&Svettis Suomeen! En tiedä, oliko sillä liian vähän tekemistä kotona vai töissä vai mikä puute sillä oli. Mikään ei kuitenkaan pysäyttänyt tota meidän työssäkäyvää, pienten lasten yksinhuoltajaäitiä, joka opiskeli iltaisin”. Ripsun tytär, Tina Henriksson, muistelee Hyvä Fiilis 4/2000 -lehdessä

Punavalkoinen elämä vei mennessään

Vuonna 1988 tapahtunut muutto ”Friskis&Svettiksettömään” Suomeen johti pian uuteen elämänvaiheeseen. ”Kävin kaikenlaisissa jumpissa ja vedinkin erilaisia tunteja, mutta F&S-ikävä oli niin valtava, että pakko oli perustaa oma seura Helsinkiin”, Ripsu sanoo.

Ripsu pyysi mukaan aiemmin Kimppajumppa-yhteyksissä tapaamansa Marianne Kyrklundin, jonka kautta perustajajäseneksi tuli myös Nina Ehrnrooth. Mukaan toimintaan saatiin nopeasti vaikuttava joukko toimijoita ja tukijoita, ja niin seuratoiminta lähti vauhdilla käyntiin. Kaikkien aikojen ensimmäinen puistojumppa jumpattiin Kaivarissa 6.6.1992.  

”Uskomatonta, että tuosta päivästä on pian 32 vuotta. Vuosiin mahtuu huikea määrä hienoja hetkiä. Paljon on tapahtunut niistä ajoista, kun musiikkilaitteita roudattiin kodin ja salin väliä ja ohjaajaresurssit olivat tiukalla. Joskus tuli vedettyä kaikki aikataulussa olevat tunnit ja sitten vielä näytetunteja markkinointimielessä.”

”Hei tytöt, tuutteks te kuoriin porkkanoita, leikkaamaan meloneja, tarjoilemaan vichyä, liimaamaan postimerkkejä… Jos me oltais saatu palkkaa kaikesta työstä, me oltais oltu harvinaisen rikkaita lapsia. Sen sijaan me saatiin oppia fyysistä työntekoa ja saatiin ilo ja kunnia olla mukana kaikenlaisissa punavalkoisissa jipoissa ja spektaakkeleissa pukeutuneita milloin miksikin F&S-maskotiksi.”  - Tina, Hyvä Fiilis 4/2000

Punainen lanka kestää vuodesta toiseen

Ripsun jumppaohjaaja-repertuaarista puuttuu vain kaksi lajia. ”Tanssijaksi minusta ei ole eikä persoonani osaa rauhoittua joogaankaan”, Ripsu sanoo nauraen. Lisäksi Ripsu on toiminut uusien jumppaohjaajien lisensoijana ja luffaajana. Oman salin avaaminen aikanaan Arabiaan on yksi tärkeistä F&S-uran merkkipaaluista. ”Oma sali on kuin kotiin menisi.”

Osa jumppaajista muistaa Ripsun karkkikaupan pitäjänä Iso-Robalta vuosina 1992-1993. Työuralle on mahtunut yrittäjyyden ohella monta muutakin ammattia matkailun, mainonnan ja markkinoinnin sekä terveydenhuollon parissa toimintaterapeuttina ja urheiluhierojana. Ripsu on myös Tukholman ja Helsingin alueiden auktorisoitu opas sekä valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston taidehistorian laitokselta.

”Olen vaihtelunhaluinen, joten vuosien varrella moni asia on muuttunut. Friskis on kuitenkin aina pysynyt punaisena lankana elämässäni tuoden elämään paljon iloa ja hyviä ystäviä. Vaikka ajat ja trendit muuttuvat, Friskiksen fiilis ja yhteisöllisyys ovat säilyneet. Näistä vahvuuksista kannattaa pitää huolta kaikin tavoin.”

”Eikä tietenkään uusivuosikaan sujunut ilman jumppaa. Erityisesti mä muistan uudenvuoden yön 1997, kun äiti sai Pikkaraisen Pirjon kanssa päähänsä, että ihmiset tarvitsevat Friskis&Svettistä vuodesta toiseen. Ne sai mukaan Kajn ja Rabbenkin ja ne pukeutui mukamas Abbaksi – ja äiti oli Frida. Ne miimas ja äiti unohti taas kerran olevansa kahden lapsen äiti ja keski-ikäinen. Omasta mielestään se oli cool!”  - Tina, Hyvä Fiilis 4/2000

Jumppaava valokuvataitelija

Valokuvaus on kulkenut Ripsun harrastuksena matkassa lähes aina, mutta viitisen vuotta sitten hän kouluttautui valokuvaajaksi ja valokuvataiteilijaksi. Valokuvataiteilijana Ripsu on pitänyt 11 omaa näyttelyä, ollut mukana yhteisnäyttelyissä ja julkaissut monografiakirjan Personas.

Viime vuosina Ripsu on nähty vetämässä Barbellia, Jumppaa ja Jumppa softia. Molemmat tyttäret käyvät edelleen jumpissa, ja Linda on toiminut myös ohjaajana. Ripsulla on 21-, 19- ja 2-vuotiaat lapsenlapset, joista nuorimmainen pikkuprinsessa jo rakentaa legopalikoista mikrofoneja, laulaa ja tanssii.

”Saa nähdä, mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan. Olen utelias, haen aina jotain uutta ja haluan toteuttaa itseäni. Jos jotain toivon, niin hyvää elämää.”

”Mä aloin jo tuntea mun olon pikkusen lohdullisemmaksi, kunnes tuli taas uusi käänne tässä meidän elämässä. Mun systeri Linda sai jonkun ihmeidean just, kun se oli täyttänyt 18 vuotta: se pyrki ja pääsi ohjaajaksi. Uskomatonta. Kaiken meidän kokemamme jälkeen.”  - Tina , Hyvä Fiilis 4/2000

Teksti Sari Okko, Kuvat Ripsu