Kari täytti 90 v – ja jumppa jatkuu!

Pyöreitä vuosia täyttänyt Kari on 90 vuodestaan suorastaan häkeltynyt. ”Kyllä se erikoiselta tuntuu, kun kyseessä on varmasti viimeinen tasaluku. Kun täytin 80, en olisi voinut kuvitella, että näin vanhaksi elän ja vielä saan käydä jumpissa.”

Vuonna 1933 syntynyt Kari on paljasjalkainen viipurilainen. Kuusivuotiaana hän joutui lähtemään sodan jaloista evakkoon Ylivieskaan. Kun perhe tuli Helsinkiin marraskuussa 1939, alkoi rytistä. Kuukauden viimeisenä päivänä liki naapuriin putosi pommi, joka tuhosi talon perustuksia myöten. ”Palavia taloja oli kaikkialla, kun lähdimme sieltä vielä samana päivänä kävelemään Hämeenlinnaan päin, jossa äidillä oli sukulaisia. Jossakin vaiheessa täpötäysi henkilöauto pysähtyi ja otti meidät neljä henkilöä vielä kyytiin. Talvisodan aika oltiin turvassa Iittalassa ja jatkosodan aika Porokylässä”, Kari muistelee.

Vanha kotitalo löytyi Viipurista työmatkalla

Karin ensimmäinen ulkomaanmatka suuntasi talvella 1941-1942 Rukajärvelle Neuvostoliittoon. ”Kävimme äidin kanssa siellä, missä isä oli rintamalla.” ”Sodan jälkeen vanhemmat eivät enää koskaan käyneet Viipurissa, mutta itse olin siellä kerran työmatkalla noin vuonna 1990. Sain tunnin aikaa poistua työporukasta, joten lähdin etsimään vanhaa kotitaloamme, josta olin 6-vuotiaana lähtenyt. Olin saanut tiedon, että talo olisi pommitettu, mutta siellä se oli. Tunnistin paikat, joten kyllähän se jossain määrin nostalgiselta tuntui”. Iittalasta tie vei aikanaan isän työn perässä moniin paikkoihin. Välirauhan aikana Kari aloitti koulunkäynnin Valtimolla heti toiselta luokalta, koska osasi jo lukea, mutta kävi luokan loppuun Kuopiossa. Jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941 perhe muutti kolmeksi vuodeksi Porokylään, jossa Kari siirtyi silloisen kansakoulun kolmannelta luokalta 9-vuotiaana suoraan oppikouluun, Nurmeksen yhteiskouluun.

Eläkkeelle jäänti käynnisti jumppauran

Kun sota päättyi vuodenvaihteessa 1944-1945, perhe muutti Turkuun ja Kari jatkoi koulua Turun suomalaisessa yhteiskoulussa. ”Olin siellä priimus, koska olin käynyt koulua muualla, kun taas Turussa oli ollut pommitusten takia koulunkäynnissä pitkiä katkoja.” Turussa perhe asui toista vuotta, kunnes edessä oli muutto Lappeenrantaan. ”Siellä olimme aloillamme reilut viisi vuotta, ja pääsin ylioppilaaksi Lappeenrannan lyseosta. Seuraava askel vei 17-vuotiaana Teknilliseen korkeakouluun ja lokakuussa 1951 sotaväkeen.”

Sotaväkivuoden aikana Karin vanhemmat muuttivat Helsinkiin Katajanokalle, josta tuli Karille paljon myöhemmin tärkeä jumppapaikka. Valmistuttuaan tammikuussa 1958 Kari työskenteli muutaman vuoden armeijan karttapalvelun kartoitushommissa Lapissa. Maanmittauslaitoksessa hän teki 35-vuotisen uran ilmakuvaustoiminnassa ja ilmakuvalaboratoriossa, kunnes jäi eläkkeelle 1997.

”Onko tämä joku sisäpiirin juttu vai mikä?”

Siitä alkoi uusi luku elämässä, johon oli jo hetkeä aiemmin tullut mukaan myös Friskis&Svettis. ”Olin käynyt muutaman kerran Friskis-puistojumpissa. Kerran kysyin silloiselta järkkäriltä Pirjo Pikkaraiselta, josta tuli myöhemmin pitkäaikainen ohjaaja, onko tämä joku sisäpiirin juttu vai mikä? Siitä se lähti, ja huomasin heti, että Friskis oli minun juttuni.”

Liikunnan ilon Kari löysi aikanaan lukioikäisenä muun muassa juoksemisen ja pituushypyn parista. ”Olin ollut marraskuussa syntyneenä aina luokan nuorin ja monissa asioissa muita jäljessä, mutta tuolloin huomasin, että juoksin kovempaa ja hyppäsin pidemmälle kuin muut.” Hiihtäminen vei mennessään työvuosina, jolloin Kari kuului vuosia Ilmakuvaustoimiston kilpajoukkueeseen. Myös juoksemista Kari harrasti säännöllisesti aina vuoden 2012 syksyyn eli 79-vuotiaaksi asti – useimmiten Friskiksen juoksuryhmissä.

”Friskis-jumpissa on kaikkea sopivassa suhteessa”

Kari on omaksi hämmästyksekseenkin 90-vuotiaana ihmeen hyvässä kunnossa, mutta vuodet ovat myös vaatineet veronsa: selkä on leikattu, ja lonkkaan sekä olkapäähän on vaihdettu tekonivelet. Nivelrikko on hyvä syy pitää lihakset kunnossa ja paino kurissa.

Eläkevuosiin on kuulunut liikunnan ohella aktiivista pörssiosakkeiden ostamista ja myymistä sekä lomailua Vihdin mökillä ja Thaimaan lomaosakkeessa. Treidaaminen on Karin mukaan vähentynyt noin 90 prosentilla, ja Vihti sekä Thaimaa ovat jääneet, mutta Friskis pysyy.

”Friskiksessä parasta ovat loistavat ohjaajat sekä tuntien hyvä suunnittelu monipuolisena kokonaisuutena. Friskis-jumpissa on kaikkea sopivassa suhteessa. Yhdessä jumppaaminen on mukavaa”, Kari tuumii. Kari käy nykyään jumppaamassa keskimäärin kolme kertaa viikossa, joskus aiemmin jopa kahdeksan. Lempilajeja ovat olleet aina sportti, voimasportti ja spurtti, mutta valikoima on sittemmin laajentunut muillakin tunneilla.

Kun Kari täytti 80 vuotta, hän päätti, ettei aja enää pimeässä. Siksi päiväjumpat Katajanokalla ja Ruoholahdessa sopivat hänelle hyvin. Päivien pidetessä jumppareissut vievät myös Etelä-Haagaan, ja kesään kuuluvat luonnollisesti puistojumpat.

Pakko kysyä: mikä on pitkän ikäsi salaisuus? ”Kyllä se on liikunta. On hienoa, että vielä tässäkin iässä pystyy aktiivisesti liikkumaan. Päivärutiiniin kuuluu, ettei neljän seinän sisälle jäädä: esimerkiksi lounaan syön aina ulkona.”

Mitä odotat vuodelta 2024?

”En mitään kummempaa paitsi tietenkin jumppaamista. Vuodelta 2025 odotan, että saan taas jatkoa ajolupaani. Tulevien vuosien haaveena on, että voisin viettää talvisin pari kuukautta Espanjassa.”

Teksti Sari Okko | Kuva Liisa Noponen